Sulkavan kirkot ovat aina sijainneet samalla alueella, keskellä kylää. Kirkon sijainti Saimaan rannalla on luonteva paikka, ottaen huomioon, että merkittävä osa seurakuntalaisista on saapunut kirkkoon vesiteitse. Vanhin tiedossa oleva kirkko on rakennettu 1653 ja seuraava valmistui 1753. Tämä toinen kirkko toimi molemman puoleisten pitäjäläisten kirkkona, kun Turun rauhan aikaan Ruotsin että Venäjän raja jakoi Sulkavan asukkaat kahden valtakunnan alaisuuteen.

Kolmas eli nykyinen kirkko on rakennettu 1822 italialaissyntyisen valtionarkkitehti Charles Bassin suunnitelmien perustella. Uusi kirkko tarvittiin, koska pitäjän väkiluku kasvoi ja edellinen kirkko kävi liian pieneksi. Nykyiseen kirkkoon mahtuu 1000 sanankuulijaa.

Kirkon erikoisuutena ovat kiinteiksi sorvatut kynttilänjalat. Samoin huomiota herättää lukkarinpönttö eli lukkarintaulu, josta lukkari johti seurakunnan kirkkoveisuuta vuoteen 1892 saakka. Kirkoon saatiin ensimmäiset urut vuonna 1892. Nykyiset, 33-äänikertaiset mekaaniset urut, ovat vuodelta 1964.

Kirkon alttariseinää koristaa kolmen alttaritaulun sarja. Kaksi suurinta ovat 1850-luvun tienoilla tuntemattoman venäläisen maalaamia jäljennöksiä: espanjalaisen mestari Murillon Pyhä Perhe ja Leonardo da Vincin Pyhä ehtoollinen. Kirkon kaunis messinkikruunu lienee sotasaalista ja kuparinen tinattu kastemalja on v. 1753 kirkon peruja.

Kellotapuli

Kellotapuli on tiettävästi Sulkavan vanhin säilynyt rakennus. Kirkon vieressä sijaitseva kellotapuli on nykyistä kirkkoa vanhempi, jo edellisen kirkon aikana rakennettu. Sen rakennus vuodeksi mainitaan v. 1770. Kirkonkellot uusittiin 1810-luvulla. Kellotapuli uudistettiin vuonna 1847 korjausten yhteydessä, jolloin se sai kahdeksankulmaisen muotonsa ja paanukaton.