Ennen suomalaisten tuloa, uskottiin jättiläisen asuneen näillä seuduilla. Kaikki suuret rakennukset ja oudot luonnonmuodostelmat, joita ei voitu muulla tavoin selittää pantiin muinaisten jättiläisten tekosiksi. Niinpä aikoinaan uskottiin että myös Olavinlinna oli jättiläisen rakentama. Jättiläisakat kantoivat helmassaan kiviä Saimaan vesien varsilta Olavinlinnaan mutta kivet olivatkin niin raskaat, että helma ratkesi ja kivet pudota romahtivat Säviönsaaren maille ja muualle niille seuduille. Sen tähden ovatkin tienoot täynnä pyöreitä kivikoita ja kivet hyvin pyöreitä, koskapa ne oli kuluneet pyöreiksi toisiaan vasten helmassa kannettaessa.
Samojen jättiläisakkojen kerrotaan olleen kivenkannossa kun siltaa Säviönsaaresta Savonlinnaan ruvettiin Tuohiselän yli rakentamaan. Sillan teosta vastaava päämestari, jättiläinen hänkin, oli kovasti kiirehtinyt työntekoa ja hän oli omassa luolassaan istuen vain hoputtanut kivenkantajia huudellen “hui-hai”. Tätä ei kuitenkaan muut jättiläiset kestäneet, vaan paiskasivat kiven tulpaksi siihen reikään josta huuto kuului. Sinne jäi itse mestari ja niin jäi sillan tekokin kesken. Muistona tästä sillan teosta on edelleenkin Särviönsaaresta Tuohiselälle päin kiviriutta. Toinen samanlainen sillan alku on samalla suunnalla Mustasalon lähellä.
Jättiläisiä kuviteltiin ruumiinvoimiltaan vahvoiksi olennoiksi, jotka asustivat yksinäisillä, jylhillä seuduilla. Heidän kerrotaan asuneen vuorien rotkoissa ja luolissa. Ravinnokseen he söivät ja joivat vain tervaa, joka tähden he olivatkin mustia ja tummaihoisia. Kerrotaan että mm. Partalansaarella, useista paikoista löytyneet isot tervahaudat olisivat jättiläisen aikaan saamia.