Turhuuden tori

Maalaiskylästä kauppapaikaksi

Elinkeinonharjoittamisen vapauduttua 1860-luvulla kirkonkylä alkoi kasvaa maalaiskylästä kauppapaikaksi ja sisävesisatamaksi. Uitonsillalta Laivarantaan vievä rantatie muodostui kirkonkylän kaupalliseksi keskustaksi.

Vuonna 1889 Sulkavan kirkonkylällä oli apteekki, 4 kauppapuotia, 3 nahkuria, 3 puuseppää, kelloseppä, kupariseppä, 2 leipuria, sekä lukuisia räätäleitä, suutareita ja naisompelijoita.

Kaupat erotti kylän muista rakennuksista niiden ovien yläpuolelle sijoitetut “kauppapuoti”-kyltti. Kauppiaan asunnon kanssa samassa rakennuksessa sijaitsevia myymälätiloja varten oli talossa yksi pieni huone. Tavaravalikoima oli yleensä laidasta laitaan. Kauppiaat vaihtuivat tiheästi, koska konkurssit olivat ylesiä. Vanhoja kauppataloja remontoitiin ja uusia rakennettiin.

Kaupat toimivat myös paikallisten pientilojen tuotteiden myyjinä. Kaupat ostivat paikallisilta tiloilta mm. maalaisvoita, kananmunia, viljaa, metsämarjoja ja villaa.

Kestikievari

Alanteentie 15, 58700 Sulkava

Uitonsillan kupeessa on ollut kirkonkylän perinteinen kestikievari paikka aina 1880-luvun loppuun saakka. Kievarissa matkustajat saivat maksua vastaan kyytihevosen seuraavaan majataloon sekä ruokaa ja yösijan. Kievareiden etäisyydet toisistaan vaihtelivat, mutta tavallinen etäisyys seuraavaan kievariin oli noin viisitoista kilometriä. Kievarin pöydällä olevaan päiväkirjaan matkustajat kirjoittivat nimensä ja mahdolliset valitukset. Päiväkirjat toimitettiin kuukausittain tarkastettaviksi virkamiehille, jotka valvoivat kievaritoimintaa. Tällä tontilla piti kievaria aikoinaan Pekka Pulkkinen vaimonsa Marian kanssa. Kievarin yhteydessä toimi myös aluksi seurakunnan aloitteesta vuonna 1861 perustettu kirjasto.

Kirkonkylän ensimmäinen kauppa

Alanteentie 15, 58700 Sulkava

Maaseudulla kauppojen perustaminen kaupunkien läheisyyteen oli kiellettyä vuoteen 1860-luvun alkuun saakka. Maakaupan vapautumisen jälkeen kievarinpitäjä Pekka Pulkkinen haki läänin kuvernööriltä lupaa kauppapuodin perustamiseen kievarin yhteyteen ja näin saatiin kirkonkylälle ensimmäinen kauppa. Pulkkisen kauppapuoti oli kolme vuotta pitäjän ainoa kauppa, mutta jo ennen vuosikymmenen loppumista kirkonkylän kauppojen määrä lisääntyi kuuteen.

Uitonsillan korvassa sijainnut kauppatalo siirtyi kaupalla OTK:laisen osuuskaupan omistukseen 1910-20-lukujen taitteessa. Kauppatalo jäi osittain tiealueelle ja purettiin viimeistään silloin, kun nykyinen Uitonsilta rakennettiin.

Liljeblandin sekatavarakauppa

Alanteentie 32, 58700 Sulkava

Liljeblandin sekatavarakauppa 1867 oli yksi pisimpään toimineista 1800-luvulla aloitetuista kaupoista. Kauppias Emil Liljeband toimi myös laivanvarustajana, omistaen neljä laivaa.

Kun laivaliikenne autojen lisääntymisen myötä väheni, yksi Liljebandin laivoista,  Alho-nimeltään, toimi Helsingin laivaravintolana nimellä Pikinytky. Sieltä se siirtyi Turkuun, Aurajoen ensimmäiseksi laivaravintolaksi. Laiva sai Turussa nimen Le Pirate. Myöhemmin se tuhoutui tulipalossa ja vajosi Aurajoen pohjaan.

Säästöpankki

Alanteentie 32, 58700 Sulkava

Sulkavan säätöpankki perustettiin 1905. Pankki toimi kunnanhuoneella ja oli auki vain kerran kuussa. Vuodesta 1913 pankissa voi asioida kahdesti kuussa ja kymmenen vuotta myöhemmin jo kerran viikossa. Hyvin usein lauantaina, pankin aukioloaikana, oli kunnanhuoneella useitakin kunnallisia kokouksia ja säästöpankin käytettäväksi jäi vain kunnanhuoneen vahtimestarin keittiö. Tämän johdosta päätettiin ostaa kauppias Hintsasen entinen talo pankkitaloksi. Kun sitten heti oston jälkeen tuli myytäväksi Kaukisen leipuri- ja kahvilaliikkeen kartano ja kun sen sijainti oli parhain, mitä kylästä voi saada, päätti säästöpankki ostaa senkin. Näin saatiin pankille kaksikin taloa. Tälle paikalle säästöpankki muutti kunnanhuoneen tiloista heinäkuun alussa 1926. Suurin osa talosta kuitenkin vuokrattiin leipuri- ja kahvilaliikkeelle A.Hämäläiselle.

Vilkaharjuntie, 58700 Sulkava

Uitonsillalta aukeavaa risteystä, josta kauppakatu alkoi, kutsuttaan paikallisten keskuudessa vielä tänäkin päivänä Turhuudentoriksi.

Nimitys sai alkunsa siitä, että eräs paikallinen isäntä, joka oli luonteeltaan tarkka ja säästäväinen, koki kauppapuodeissa myytävät tavarat tarpeettomiksi, koska ainahan tarvittavia tavaroita voi lainata naapurissa asuvilta sukulaisilta, Petterssonilta. Niinpä isäntä aina Alanteenraitin puotiin astuttuaan tokaisi. ”Turhuutta, turhuutta… tarpeetonta, lainataan Petterssonilta.” Niinpä ruvettiin tätä kauppakadun alkupään aukiota nimittämään Turhuuden toriksi.

Vieritä ylös