SONY DSC

Telakanava

Turun rauhan jälkeisten vuosien aikana Ruotsi haaveili menettämiensä alueiden valtaamisesta takaisin kun taas laajenimishaluista tsaarin Venäjää kiinnosti rajan siirtäminen päinvastaiseen suuntaan. Vuosina 1788-1790 käytiin Kustaa III:n sota, joka päättyi elokuussa 1790 Värälän rauhaan ilman selvää voittajaa tai ilman rajamuutoksia. Sodan jälkeen varustautumista uuden sodan varalta jatkettiin.

Venäjän keisarinna Katariina II antoi sotapäällikkö Aleksandr Suvoroville tehtäväksi vahvistaa Ruotsin vastaisen rajan puolustusta rakentamalla alueelle vahvan linnoitusjärjestelmän, jonka tarkoituksena oli suojata keisarikunnan pääkaupunkia Pietaria. Linnoitustöiden lisäksi Venäjän laivastolle taattiin esteetön kulku Saimaalla rakentamalla Lappeenrannan ja Savonlinnan väliselle vesireitille Suvorovin sotakanavina tunnetut avokanavat. Uusia kanavia tarvittiin sillä ainut vesitie Lappeenrannasta Olavinlinnaan oli kulkenut Puumalansalmen kautta, joka oli jäänyt Turun rauhassa (vuonna 1743) Ruotsin puolelle.

Taipalsaaren Kutveleen, Taipalsaaren Käyhkään, Puumalan Kukonharjun ja Sulkavan Telataipaleen kanavat valmistuivat rinnan linnoitusten kanssa. Kustaa III:n sodan loppuvaiheessa perustetun Saimaan laivaston tykkiveneet sijoitettiin Lappeenrannan ja Kärnäkosken linnoituksiin ja Olavinlinnaan. Uudet kanavat mahdollistivat laivaston kulun Lappeenranna ja Olavinlinnan välillä. Laivaston vahvuus oli vajaa sata erikokoista alusta ja noin tuhat merisotilasta.

Sotateknisestä näkökulmasta katsoen kanavat olivat huolellisesti suunniteltu. Niiden rakenteet olivat hirsipaaluin tuettua luonnonkiveä, osittain ladottuna ja ponttipaaluseinällä tuettuna. Puisia virranohjaimia rakennettiin sisääntuloväylien suojaamiseksi ja tarvittaessa kanavien päät pystyttiin sulkemaan puuvarustuksilla tai veden alle pingotetuilla kettingeillä. Kanavien läheisyydessä oli upotettuja kiviesteitä vihollisten varalle. Tällöin vain väylän tarkasti tunteva saattoi purjehtia kanavan kautta.

Telataipaleen kanava Sulkavalla on neljästä Suvorovin kanavasta pohjoisin. Kanava valmistui vuonna 1798. Se yhdistää Lepistönselän Telalahden Siikaveden Taipaleenselkään. Telakanavan pituus on noin 200 metriä.

Kanavan läheisyydestä löytyy pienehkö sorapohjainen levike, josta löytyy myös infotaulu koskien kanavan historiaa.